Miten keskustelen kiusaamisesta lapseni kanssa?

Lapset eivät aina kerro kiusaamisesta suoraan. Siksi on tärkeää, että vanhempi osoittaa kiinnostusta lapsen arkeen ja tunteisiin. Päivittäiset kysymykset kuten ”Miten koulussa meni?” tai ”Kenen kanssa leikitte tänään?” voivat avata keskustelua. Jos lapsi vaikuttaa alakuloiselta, vetäytyvältä tai ärtyneeltä, se voi olla merkki kiusaamisesta.

Jos lapsi kertoo kiusaamisesta, vanhemman tehtävä on kuunnella  ja osoittaa myötätuntoa. Lapselle on tärkeää tietää, että hän ei ole syyllinen kiusaamiseen. Vältä kiirehtimistä ratkaisuihin – anna lapsen kertoa oma näkökulmansa. Jos lapsi itse on kiusaaja, keskustele asiasta rauhallisesti ja selkeästi, mutta syyllistämättä.

Kiusaaminen voi olla:

• Sanallista: nimittely, pilkkaaminen
• Fyysistä: töniminen, lyöminen
• Sosiaalista: ulkopuolelle jättäminen, ryhmästä sulkeminen
• Digitaalista: ilkeät viestit tai kuvat verkossa
• Vanhemman on hyvä keskustella lapsen kanssa siitä, mikä on hyväksyttävää käytöstä ja mikä ei. Lapsi ei aina tunnista kiusaamista, jos se tapahtuu epäsuorasti tai ryhmässä.

Jos epäilet kiusaamista, ota yhteyttä kouluun mahdollisimman pian. Opettajat ja koulun opiskeluhuollon kuraattori tai terveydenhoitaja voivat antaa lisätietoa tilanteesta ja tukea ratkaisujen löytämisessä. Kiusaamisen ehkäisy on yhteinen tehtävä, jossa vanhemmat, koulu ja lapsi toimivat yhdessä.

Lapsen itsetunto on tärkeä suoja kiusaamista vastaan. Kannusta lasta ilmaisemaan tunteitaan, puolustamaan itseään ja muita sekä toimimaan reilusti. Empatian harjoittaminen – esimerkiksi keskustelemalla siitä, miltä toisesta voi tuntua – auttaa lasta ymmärtämään kiusaamisen vaikutuksia.

Kiusaamisesta kannattaa puhua ennen kuin isompia ongelmia syntyy. Keskustelut voivat liittyä esimerkiksi kirjoihin, elokuviin tai uutisiin, joissa kiusaaminen tulee esiin. Näin lapsi oppii tunnistamaan tilanteita ja tietää, että vanhempaan voi luottaa.