Synnytyksen erityistilanteet

Synnytys voidaan toteuttaa myös keisarileikkauksella. Usein keisarileikkauksen tarve on tiedossa jo raskausaikana, ja leikkauksen ajankohta sovitaan hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa. Suunniteltuun keisarileikkaukseen päädytään esimerkiksi silloin, kun on tiedossa suurikokoinen sikiö suhteessa synnyttäjän lantion kokoon, sikiöllä on poikkeava tarjonta, synnyttäjällä on voimakas synnytyspelko tai synnyttäjälle on tehty aiemmin kaksi tai useampia keisarileikkauksia. 

Joskus alatiesynnytyksessä sikiön tai synnyttäjän voinnissa ilmenee äkillisiä muutoksia, joiden vuoksi vauvan syntymää on tarve nopeuttaa. Kiireellisessä tai hätäkeisarileikkauksessa vauva saadaan autettua ulos kohdusta nopeasti.  

Keisarileikkauksen suorittaa synnytyksiin erikoistunut lääkäri eli gynekologi. Hänen lisäkseen leikkaussalissa on anestesialääkäri, kätilö ja sairaanhoitajia avustamassa leikkauksessa. Tukihenkilö voi yleensä olla mukana suunnitellussa keisarileikkaukseen ja mahdollisesti myös kiireellisessä keisarileikkauksessa.  

Kiireellinen keisarileikkaus tehdään puudutuksessa, joka laitetaan selkään. Tukihenkilö on leikkaussalissa synnyttäjän pään puolella. Vauva näytetään vanhemmille heti, kun hän on syntynyt. Hätäkeisarileikkauksessa synnyttäjä nukutetaan, minkä vuoksi tukihenkilön ei voi olla mukana synnytyksessä.  

Keisarileikkauksen jälkeen kohtu suljetaan ompelemalla. Synnyttäjän vointia seurataan tarkemmin muutamien tuntien ajan ennen siirtymistä lapsivuodeosastolle. 

Synnytyksen ponnistusvaihetta voidaan tarvittaessa nopeuttaa käyttämällä imukuppia. Imukuppi on laite, jonka synnytyslääkäri kiinnittää sikiön päähän alipaineella. Imukuppia vedetään samaan aikaan, kun synnyttäjä ponnistaa. Imukuppiavusteisesti ponnistusvaihe saadaan nopeutettua loppuun ja vauva syntymään.  

Tavallisimmat syyt imukupin käyttöön ovat pitkittynyt ponnistusvaihe, synnyttäjän uupuminen tai epäily sikiön voinnin heikkenemisestä ponnistusvaiheen aikana.  

Imukuppisynnytyksen edellytyksenä on, että kohdunsuu on täysin auki ja että sikiön pää on laskeutunut riittävän matalalle. Usein imuvedon yhteydessä leikataan väliliha (episiotomia), jonka avulla kohdunsuun alue saadaan laajennettua.  

Imukuppi irrotetaan vauvan päästä heti syntymän jälkeen. Synnyttäjän välilihan leikkausalue ommellaan kiinni, kun istukka on syntynyt. Vauvan pään muoto on muutamien päivien ajan hieman suippo imukupin jäljiltä. Pään muoto palautuu normaaliksi pikkuhiljaa parin viikon aikana. 

Sikiölle tavanomaisin asentoa loppuraskaudessa on olla pää alaspäin kohdussa. Joskus sikiö on synnytyskanavassa peppu alaspäin. Tällöin sikiön asentoa kutsutaan perätilaksi tai perätarjonnaksi.  

Perätilassa oleva sikiö pyritään kääntämään ympäri raskauden tultua täysiaikaiseksi eli noin 37 raskausviikon kohdalla. Kääntämistä kutsutaan ulkokäännökseksi, jossa sananmukaisesti sikiön asento käännetään kohdun päältä. Ulkokäännöksen suorittaa lääkäri synnytyssairaalassa.  

Jos ulkokäännös ei onnistu tai sitä ei voida toteuttaa, arvioidaan alatiesynnytyksen mahdollisuus. Perätilasynnytyksen suunnitteluun vaikuttavat tiedot aiemmista synnytyksistä ja nykyisen raskauden kulusta, sikiön koko ja synnyttäjän lantion koko sekä sikiön tarkempi asento. Synnyttäjän lantio kuvataan magneettikuvauksella (magneettipelvimetria), jotta saadaan tietoon lantion tarkat mitat. Sikiön paino ja tarjonta arvioidaan ultraäänitutkimuksella. 

Perätilasynnytys hoidetaan normaalisti äidin ja sikiön vointia seuraten ja kivunlievityksestä huolehtien. Perätilasynnytyksen aikana tarvitaan synnyttäjältä hyvää yhteistyökykyä synnystä hoitavan lääkärin ja kätilöiden kanssa. 

Vauva syntyy ennenaikaisesti, jos synnytys tapahtuu alle 37 raskausviikolla. Tällöin puhutaan, että vauva on syntynyt keskosena. Jos raskauden kesto on yli 34 raskausviikkoa, synnytystä ei enää yleensä estellä, vaan vauvan annetaan syntyä.  

Raskauden ollessa alle 34 raskausviikkoa, ennenaikaisen synnytyksen ajankohtaa yritetään siirtää supistuksia ehkäisevällä lääkehoidolla, joka annetaan sairaalassa raskaana olevalle. Lisäksi raskaana oleva saa usein myös kortikosteroidia, jolla tehostetaan sikiön keuhkoja kypsymistä.  

Varhaisilla raskausviikoilla syntyneet vauvat tarvitsevat ensimmäisten kuukausien tai viikkojen aikana tehostetumpaa hoitoa erityisesti hengityksen avustamiseksi ja ravinnonsaannin turvaamiseksi. Keskosena syntyneen lapsen kehitystä seurataan normaalien neuvolakäyntien lisäksi tarpeen mukaan myös erikoissairaanhoidossa.  

Raskausaikana voi esiintyä myös epäsäännöllisiä supistuksia, jotka eivät ole huolestuttavia. Jos sinulla esiintyy ennenaikaisia supisteluja, on hyvä välttää supistuksia aiheuttavia tekijöitä, kunnes supistukset rauhoittuvat. Supistustuntemuksista kannattaa keskustella neuvolassa. 

Suurinta osaa ennenaikaisista synnytyksistä ei pystytä ennakoimaan tai estämään. Ennenaikaisen synnytyksen riskiä lisää muun muassa päihteiden käyttö, hoitamattomat infektiot, raskauden aikainen verenvuoto, aiemmat ennenaikaiset synnytykset, useat keskiraskauden keskenmenot tai raskauden keskeytykset, kohdun epämuodostumat, monisikiöraskaus, raskausmyrkytys, sikiön kasvuhäiriö ja odottajan krooniset sairaudet. Omilla elintavoilla, peruskunnosta huolehtimisella ja perussairauksien hyvällä hoidolla jo ennen raskautta voit pyrkiä vähentämään ennenaikaisen synnytyksen riskitekijöitä.   

Osassa raskauksia sikiöitä on useampi kuin yksi. Näistä monisikiöraskauksista suurin osa on kaksoisraskauksia eli geminiraskauksia. Monisikiö- eli monikkoraskauksiin liittyy tiettyjä haasteita, joista yksi yleisimmistä on synnytyksen käynnistyminen ennen 37 raskausviikkoa. Raskauden seuranta on tavanomaista tiiviimpää. Raskautta seurataan neuvolakäyntien lisäksi äitiyspoliklinikalla.  

Monikkoraskauksissa synnytyksen ajankohta ja synnytystapa määritellään aina yksilöllisesti. Tähän vaikuttavat raskausviikot, sikiöiden koot ja asennot sekä raskaana olevan vointi.  

Synnytyksessä voi hyödyntää veden lämpöä kivunlievityksenä avautumis- ja ponnistusvaiheessa. Vauva on mahdollista myös synnyttää ammeessa veteen. Vesisynnytys on mahdollinen silloin, kun raskaus on täysiaikainen eli yli 37 raskausviikkoa, kyseessä on normaalisti etenevä synnytys eikä synnyttäjän ja sikiön voinnissa ei ole lääketieteellisiä esteitä vesisynnytykselle.  

Vesisynnytyksen etuna on vähentynyt lääkkeellisen kivunlievityksen tarve. Veden lämpö ja synnyttäjän kehon liikkeet vedessä toimivat luonnollisina kivunlievittäjinä. Synnyttäjän ja tukihenkilön on hyvä valmentautua etukäteen siihen, ettei veteen synnyttäminen kuitenkaan ole kivutonta. Tukihenkilöllä on tärkeä rooli rohkaista ja tukea synnyttäjää sekä auttaa konkreettisesti esimerkiksi tarjoamalla synnyttäjälle juotavaa.  

Kun lähdette synnyttämään, kertokaa kätilölle toive ammeen käytöstä. Kätilö arvioi, onko amme turvallinen vaihtoehto synnyttäjälle ja sikiölle. Jos ammetta ei ole mahdollista käyttää, myös lämmin suihku ja lämpötyynyt toimivat hyvinä kivunlievittäjinä.  

Polikliinisella synnytyksellä tarkoitetaan sairaalasta kotiutumista 6-24 tunnin kuluttua synnytyksen jälkeen. Varhainen kotiutuminen on mahdollista synnyttäjälle, jolla raskaus ja synnytys ovat sujuneet normaalisti ja synnytyksen jälkeisessä seurannassa ei ole ilmennyt poikkeavaa vauvalla tai synnyttäneellä itsellään.  

Ota varhainen kotiutuminen puheeksi jo raskausaikana neuvolassa, jos koet sen olevan hyvä vaihtoehto perheellenne. Synnytyksen jälkeistä vauvan ja synnyttäneen vointia seurataan samalla tavoin kotona kuin synnytyssairaalassa. Saatte kotiutuessa ohjeet seurantaan ja siihen, milloin tulee ottaa yhteyttä sairaalaan tai neuvolaan, jos vauvan tai synnyttäneen voinnissa ilmenee huolta. Myös aika vauvalle normaaliin lastenlääkärin tarkastukseen sovitaan ennen kotiutumista.  

Lopullinen arvio mahdollisuudesta varhaiseen kotiutumiseen tehdään synnytyksen jälkeen. Arvion tekee sairaalan lääkäri.