Vauva liikkuu jo kohdussa ollessaan monipuolisesti. Lapsiveden kannattelemana hän ojentaa ja koukistaa raajojaan, tarttuu napanuoraan, vie sormiaan suuhun sekä liikuttaa päätään ja vartaloaan. Liikkeiden voima ja nopeus vaihtelevat jatkuvasti. Samalla vauva kerää aistitietoa omasta kehostaan ja suhteestaan ympäristöönsä. Vastasyntyneellä on valmiudet oppia liikkumaan, mutta kohdun ulkopuolella hänen on vielä opeteltava toimimaan painovoimaa vastaan. Ensimmäisen ikävuoden aikana liikkuminen kehittyy vaihe vaiheelta kohti pystyasentoa ja itsenäistä kävelyä.
Artikkelin ovat kirjoittaneet Kymenlaakson perhekeskusverkoston ammattilaiset.
Jokainen vauva kehittyy omaan tahtiinsa
Lapsen liikkumisen kehitys, kuten muukin kehitys, perustuu aivojen ja hermoston kypsymiseen. Vauvan kehitystä voidaan tukea ja sille voidaan tarjota virikkeitä, mutta kehityksen luonnollista aikataulua ei voi nopeuttaa. Jokaisen vauvan kehityspolku on yksilöllinen. Osa vauvoista saavuttaa uusia taitoja nopeasti, kun taas toiset etenevät rauhallisempaan tahtiin. Hitaampikin motorinen kehitys voi olla täysin normaalia.
Myös saman perheen sisaruksilla ja jopa kaksosilla kehitys voi edetä hyvin eri tahtiin. Tämän vuoksi vauvan kehityksen virstanpylväitä, kuten kääntymistä, istumaan oppimista tai kävelyä, tulisi tarkastella suuntaa antavina ajankohtina eikä tarkkoina määräaikoina.
Neuvolassa terveydenhoitaja ja lääkäri seuraavat lapsen kehitystä säännöllisesti. Tarvittaessa vauva voidaan ohjata lasten fysioterapeutin arvioon ja perhe saa tukea lapsen kehityksen tukemiseen. Seuraavassa esitellään vauvan motorisen kehityksen pääpiirteet ensimmäisen ikävuoden aikana.
0–1-vuotiaan lapsen liikkumisen kehitys
Aikaisemmin ajateltiin, että vastasyntyneen vauvan liikkeet ovat sattumanvaraisia. Nykyisin tiedetään, että liikehdintä valmistaa lasta jo varhaisesta vaiheesta lähtien pystyasennon ja liikkumisen kehittymiseen.
Vastasyntyneen liikkeissä näkyy myös runsaasti refleksejä eli heijasteita, jotka ovat tärkeitä selviytymisen kannalta ensimmäisten elinkuukausien aikana. Heijasteet väistyvät vähitellen tahdonalaisten liikkeiden kehittyessä. Tällaisia heijasteita ovat esimerkiksi imemis- ja tarttumisheijasteet. Kun lapsi oppii kääntämään päätään ja käyttämään käsiään tarkoituksenmukaisesti, näitä automaattisia liikemalleja ei enää tarvita.
Näkemisen ja näönkäytön merkitys oppimiselle ja kehitykselle
c Jo syntymästään lähtien vauva saa ympäristöstään runsaasti näköärsykkeitä. Hän tarkastelee maailmaa eri asennoissa, kuten selällään, vatsallaan, kyljellään ja pystyasennossa. Näillä vaihtelevilla kokemuksilla on tärkeä merkitys kehitykselle.
Aistiensa avulla vauva alkaa tutustua sekä ympäristöönsä että omaan kehoonsa. Kehityksen edetessä hän oppii arvioimaan ympäristöään ja omia mahdollisuuksiaan toimia siinä. Liikkuminen ei siis ainoastaan mahdollista ympäristön havainnointia, vaan se auttaa vauvaa tutkimaan ja ymmärtämään maailmaa. Motorinen kehitys onkin keskeinen osa ajattelun, oppimisen ja ongelmanratkaisun kehittymistä.
Näköhavaintojen avulla vauva oppii muun muassa:
hahmottamaan esineiden osia ja muodostamaan niistä kokonaisuuksia
arvioimaan etäisyyksiä ja syvyyttä sekä seuraamaan liikettä
tunnistamaan oman liikkumisensa vaikutuksia, esimerkiksi arvioimaan, ulottuuko käsi tarttumaan leluun vai tarvitseeko kurkottaa pidemmälle
Miten tuen vauvan näön ja näönkäytön kehitystä?
Tarjoa vauvalle leluja, joissa on voimakkaita kontrasteja ja kirkkaita värejä.
Vietä aikaa kasvotusten vauvan kanssa. Vaihtelevat ilmeet auttavat vauvaa tunnistamaan kasvonpiirteitä ja ilmeitä.
Liikuta lelua hitaasti vauvan näkökentässä sivusuunnassa sekä ylös ja alas.
Anna vauvan olla erilaisissa alkuasennoissa, kuten selällään, vatsallaan ja kyljellään. Tarjoa samalla kiinnostavia leluja katseltavaksi ja tavoiteltavaksi.
Anna vauvan tarkkailla erilaisia ympäristöjä sekä sisällä että ulkona.
Hyödynnä vauvakirjoja, joissa on selkeitä kuvia sekä tunnusteltavia pintoja.
Ensimmäisten kuukausien kehitys
Ensimmäisten viikkojen aikana vauvan liikkeet ovat laajoja, suuria ja usein pyöriviä. Erityisesti käsissä näkyy runsaasti ojentumista. Liikkeiden nopeus vaihtelee nopeista hitaampiin. Noin kahden kuukauden iässä liikkeet alkavat vähitellen tarkentua ja muuttua hallitummiksi.
Hereillä ollessaan vauva liikkuu lähes jatkuvasti. Hän potkii jaloillaan, heiluttelee käsiään ja kokeilee erilaisia liikemalleja. Liikkuminen tuottaa hänelle myös iloa ja onnistumisen kokemuksia.
Ensimmäisten kuukausien aikana vauva oppii hallitsemaan keskiasennon eli pitämään päänsä ja vartalonsa keskellä selinmakuulla. Tämä on yksi motorisen kehityksen ensimmäisistä merkittävistä virstanpylväistä. Samalla hän alkaa tuoda käsiään yhteen, suuhun ja kohti vartalon keskilinjaa. Näin kädet alkavat toimia yhä tarkoituksenmukaisemmin.
Näönkäyttö kehittyy rinnakkain motoristen taitojen kanssa. Noin kahden kuukauden iässä vauva alkaa erottaa ihmisten kasvonpiirteitä tarkemmin. Neljän kuukauden iässä hän pystyy yleensä tarttumaan paikallaan olevaan tai hitaasti liikkuvaan esineeseen. Syvyyshahmotus kehittyy edelleen lapsen liikkuvuuden lisääntyessä.
Kun vauva oppii hallitsemaan sekä vartalon koukistus- että ojennussuuntaa, kääntyminen mahdollistuu. Tässä vaiheessa hän liikkuu lattialla pyörimällä ja kierimällä. Ennen istumaan oppimista lapsen täytyy kehittää riittävä lihasvoima ja kehonhallinta kannatellakseen itseään painovoimaa vastaan. Useimmiten tämä vaihe sijoittuu noin 6-8 kuukauden ikään.
Miten tuen vauvan kehitystä?
Käytä sitteriä ja muita tuettuja asentoja harkiten. Paras paikka vauvalle on usein lattialla liikkumassa tai aikuisen sylissä.
Anna vauvan viettää runsaasti aikaa lattialla turvallisella alustalla eri asennoissa.
Harjoittele vaihtelevia kantoasentoja, kuten kylki-, pysty- ja vatsamakuuasentoja.
Keinuttelu ja rauhallinen heijaaminen tarjoavat monipuolisia aistikokemuksia.
Vähennä vähitellen pään tukemista vauvan päänhallinnan vahvistuessa.
6–8 kuukauden ikäisen lapsen kehitys
Pystyasennon hallinta kehittyy vaiheittain. Kehitys alkaa pään vakaasta hallinnasta ja etenee itsenäiseen istumiseen, asennonvaihtoihin, konttausasentoon siirtymiseen, kiipeilyyn sekä lopulta seisomaan nousuun.
Useimmat vauvat oppivat istumaan itsenäisesti noin 6-8 kuukauden iässä. Istumisen edellytyksenä on, että lapsen suojareaktiot ovat kehittyneet riittävästi. Suojareaktioilla tarkoitetaan automaattisia liikkeitä, joiden avulla vauva pyrkii estämään kaatumisen esimerkiksi ojentamalla käsiään sivulle tai eteenpäin horjahtaessaan.
Istumataidon myötä vauva alkaa yleensä liikkua ryömien, kontaten tai näiden taitojen erilaisilla muunnelmilla. Jokainen uusi taito valmistaa seuraavaan kehitysvaiheeseen. Ryömiminen ei ole päämäärä itsessään, vaan se kehittää taitoja, joita tarvitaan konttaamisessa. Konttaaminen puolestaan valmistaa lasta kävelemään.
Miten tuen vauvan kehitystä?
Houkuttele vauvaa kurkottelemaan ja liikkumaan kiinnostavia esineitä kohti. Valo- ja äänilelut ovat lapsista usein houkuttelevia kohteita.
Hyödynnä ikään sopivia liikuntaleikkejä, sylileikkejä (kuten soutuleikit) ja vauvajumppaa.
Harjoittele pukemaan ja riisumaan lapsi sylissä istuen, jolloin lapsi joutuu myötäilemään liikkeen mukana ja vartalon hallinta kehittyy.
Anna vauvan liikkua ja touhuta, rajoita vain, jos se on vauvalle vaarallista tai haitallista.
Ensimmäisen ikävuoden loppupuolella motorinen kehitys etenee kohti yhä pystympiä asentoja ja itsenäistä liikkumista. Vauva nousee tukea vasten seisomaan, liikkuu huonekaluista tukea ottaen ja harjoittelee tasapainon hallintaa. Vähitellen hän uskaltaa irrottaa otteensa tuesta ja ottaa ensimmäisiä askeleitaan.
Samalla lapsen mahdollisuudet tutkia ympäristöään laajenevat merkittävästi. Hän kiipeilee, käsittelee esineitä aiempaa tarkemmin ja yhdistelee erilaisia taitoja, kuten liikkumista ja tavaroiden kuljettamista paikasta toiseen.
Useimmat lapset oppivat kävelemään noin 12 kuukauden iässä, mutta normaalin kehityksen vaihteluväli on laaja. Osa lapsista ottaa ensiaskeleensa jo ennen ensimmäistä syntymäpäiväänsä, kun taas toisilla kävelytaito kehittyy vasta kuukausia myöhemmin. Molemmat voivat olla täysin normaaleja kehityksen vaiheita.
Miten tuen vauvan kehitystä?
Tarjoa turvallisia mahdollisuuksia harjoitella seisomista, kiipeilyä ja liikkumista.
Anna lapselle aikaa ratkaista motorisia haasteita itse ilman jatkuvaa auttamista.
Kannusta liikkumaan erilaisissa ympäristöissä, kuten ulkona, puistoissa ja luonnossa.
Iloitse uusista taidoista yhdessä lapsen kanssa ja anna runsaasti myönteistä palautetta.
Motorinen kehitys rakentuu pienistä vaiheista, jotka seuraavat toisiaan lapsen omassa tahdissa. Tärkeintä ei ole se, milloin jokin taito tarkalleen opitaan, vaan että lapsi saa turvallisen, kannustavan ja liikkumiseen rohkaisevan ympäristön, jossa hän voi harjoitella uusia taitoja päivittäin.
Opiskeluterveydenhuolto on osa toisen asteen oppilaitosten opiskeluhuoltoa. Hyvinvointiasi ylläpidetään ja parannetaan terveyttäsi ja opiskelukykyäsi edistämällä….